Heips taasen...

Pojat ovat nyt päivää vaille neliviikkoisia ja se kyllä näkyy ja kuuluu (hih).

Meno on välillä jo vauhdikasta tosin suunnat on vielä hieman epäselvät, ei se aina ole niin helppoa lähteä siihen suuntaan kun on suunitellut. Nahuminen on lystikästä ja lelutkin löydetään ja ainakin vielä toistaiseksi ne myös tarvittaessa jaetaan. Tilat alkavat pojista olla liian pienet ja uusi ja jännittävä maailma suorastaan kutsuu seikkailemaan, saas nähdä koska ne tulee aidan yli sillä yritys on jo hyvä.

                       

          Leevi näyttää tässä hyvää mallia siitä kuinka lelu saadaan raahatuksi luolaan...

          heti sen jälkeen kun olin laittanut kameran veks niin eikös Leevi leijona antanut

          narulle tapporavistuksen tai jotain sinneppäin jokatapauksessa... aina pitäis olla

          kamera lähettyvillä:(

Musketöörit syntyivät 10.01.08

Milli suoriutui urakastaan mallikelpoisesti ja pyöräytti maailmaan kolme petraa poikaa...

Alkuaikana meillä syötiin ja nukuttiin ja sitten syötiin ja taas nukuttiin, joka pikkuhiljaa alkoikin näkyä sekä painokäyrässä että vyötärön ympäryksessä:) Nyttemmin nukkuminen on jo vähemmällä ja pitkiä valveilla olo kausia on pitkin päivää (onneksi ei yötä), mutta syöminen jatkuu yhtä kiihkeänä, hih.

Tällä hetkellä meno on jo kovaa ja liikkumisen lisäksi erillaiset äänet kurinoineen ja murinoineen ovat saapuneet myös pentuaitaukseemme. Erillaisia hyökkäyskuvioita yritellään saada aikaiseksi ei kuitenkaan kovin hyvällä menestyksellä ja vauhti on yleensä kovempaa takaperin liikuttaessa:) Kaveria koitetaan puraista mistä ikinä sitten ehtiikään saada kiinni ja leluihinkin on jo otettu lähempää kontaktia...

Vitsi mitä vesseleitä...koitan saada laitettua muutaman kuvan, jos osaan, sillä en todellakaan ole mikään expertti tän masiinan suhteen (halu oppia olis kova, mutta pääkoppa ei ymmärrä:( )

Matolääkkeet on ekaa kertaa makusteltu ja voin sanoa että tuskin tulee kuulumaan yhdenkään pojan lempimakuihin..ainakaan irvistys ilmeistä päätellen (vaikka onni sen urhoollisesti nielikin). Jauheliha sen sijaan on jo löytänyt paikkansa näiden kulinaristien suosikkilistalta...

 

Mites se voikaan olla nooooin hyväää....kysynpä vaan...

 

Mä en kestä...mulla on mennyt melkein vuosi siitä kun olen kirjoittanut tänne...asiassa on ollut niin monta mutkaa ja niistä päällimäisenä on se etten ole enää aivan kunnossa ( sen asian kanssa painiskeluun on mennyt aikaa ja voimavaroja).Mutta nyt lupaan parantaa tapani:)

Meillä on kuluneen vuoden aikana sattunut ja tapahtunut vaikka mitä. Ollaan käyty näyteissä joissa Sissikin teki ensidebyyttinsä. Luolakokeissa Milli pääsi loistamaan. Agility ollaan aloitettu Donnan ja Millin kanssa. Kasvatit ovat käyneet näytelmissä ja kokeessa.Vauvojakin on tulossa...että mistä tätä nyt alkais purkaan...

Huhtikuussa pidimme ihka ensimmäiset yhteispäivät ja ne olivat aivan mahtavat (ehdottomasti juttu josta täytyy tulla TAPA). Kiitoksia vaan vielä kerran isäntäväelle...aivan sairaan hauskaa oli:)

Seuraava asia joka jää ikuisiksi ajoiksi mieleen on Merjan ja Russun siirtyminen virallisiin agi kisoihin...sillä saralla he ovat suoriutuneet moitteettomasti ja lyhyessä ajassa siirtyneet kisaamaan II-luokkaan. Aivan huippua...

Keväälllä Milli kävi tutustumassa luolajuttuihin ja sille tielle jäätiin...tosin vain niin kovin lyhyeksi ajaksi sillä Millin ensimmäinen koe oli 9.5 ja viimeinen 10.6 (joka muuten oli mäyräkoirien 60-vuotis juhlakoe:( vähän oli nolo juttu kun Milli oli ainoa A asteen saavuttanut koira (yrittäjiä oli 4) jna kahden minuutin koeajalla palkittiin kokeen parhaana koirana) joten Milli on nyt KVA-L.Tuhannet kiitokset Lauralle ja Minnalle jotka toimivat Millin hovikuskeina jatoivat hänet sinne hieman myöhemmin...tulen muistamaan sen aina..

Heinäkuussa Sissi kävi ihka ensimmäisessä näytelmässään ollen heti ROP-pentu, samoin Turkkusesta otettiin sama "titteli". Turussa Donna oli myös Rop ja sai näinollen FIN MVA arvon.Turussa olikin koko meitin viimoinen pesue...olipa mukavaa mennä isolla porukalla.

Ajattelin tehdä näistä tällaisen tiivistelmän että saan oman pääkoppani ajantasalle ja sitten voin alkaa vihdoin kirjoittamaan meitin kuulumisista reaaliajassa...vielä yksi juttu pitää tehdä sitä ennen, mutta nyt on kuitenkin mentävä hoitamaan omia asioita joten jatkellaan taasen...S

 

Huisaa miten nopeasti aika taas lentelee....päivät vaan vilisevät silmissä...

Riivinkäiset, elikkäs pikkurinsessat, ovat muuttaneet uusiin koteihinsa jo puolitoista viikkoa sitten, paitsi tuo meitin Sissi joka jäi kotiin pitämään mamman liikeessä:)

Tiuku ja Essi muuttivat Turkkuseen ja Peppi Paimioon ja kun ottaa huomioon että Russu asustelee Nousiaisissa niin hyvin onpi tuo eteläinen suomi edustettuna pienillä Pardonna`s rapsoneilla.

Hyvin ovat penskat uusiin koteihinsa asettuneet ja hyvin on muutenkin yhteiselo alkanut, aika sitten näyttääpi millaisia ihku-olentoja heistä sukeutuupi.Vauhtia ja vaarallisia tilanteita järjestetään aivan varmasti, nuo kun tuppaavat välistä olemaan melkoisia hurjapäitä...olen taas niin iloinen siitä että jokainen penska sai omanlaisensa kodin, joten huumori ei tule uupumaan puolin eikä toisin:)

Sunnuntai oli meille taas aivan mahtava päivä, kun meidän Russu oli  ohjaajansa Sofian kanssa kutsuttu Turun näyttelyyn esittelemään agilityn mölli-osiota(tapu-tapu). Merjan ja Jarin lähettämää videota katsoessani en voinut muuta kuin ihastellen katsella ja huokailla sitä kuinka upeaa kaksikon meno oli (molempien nuoresta iästä huolimatta), hyvin koira seurasi ohjausta ja Sofia toikin Russun todella tarkasti jokaiselle esteelle....aivan mahtavaa menoa...hienoa työtä olette koko tiimi tehneet...suurkiitos teille siitä...jännityksellä odottelen että Russu saapuu kisa ikään ja pääsette sitten oikein tosi toimiin....

Palaillaan taasen     sari&tytöt

Voi että miten nopeasti nuo pallerot kasvavatkaan.....maitobaarissa viihdytään aina kun se vaan on auki , ja tuhina on valtavaa. Maitobigin lisäksi neidit ovat alkaneet harrastamaan "kaato"kävelyä :) tassuja yritetään epätoivoisesti kerätä sinne massun alle ja meno on vielä lähinnä sellaista huojuu, huojuu, huojuu...pläts luokkaa , mutta sinnikkäästi he vaan jaksavat yrittää. Kyllä se siitä kohtaa lähtee...asenteella.

Silmät ovat jo auenneet kaikilla , tosin ne ovat vielä kovin sumuiset , mutta auki kuitenkin. Kyllä se valkeuskin sieltä sitten ajan kanssa tuleepi. Kynnet leikattiin eilen ensimmäistä kertaa , kun ne olivat jo niin pitkät että niillä olisi päässyt vaikka puuhun. Homma sujui odotettua helpommin...on ne rääpäleet taas vaan niin loistavia ettei parempia löydy.

Donnalla maitoa riittää loistavasti (joka ei ole mikään ihme kun arvon rouva syö kuin norsu ja aivan mitä vaan...olisipa se aina tuollainen). Donna nauttii taas joka hetkestä täysin rinnoin olemalla taas mitä loistavin mamma. Silmiin nähden hän on hyyyyyyvin ylpeä kauniista tyttäristään.

 Millillä ei olekkaan sitten niin helppoa. Hän kun joutuu tyytymään vaan häkin ulkopuolelta katseluun kun mamma ei halua häntä vara-äipäksi vaikka Milli tahtoisi vaan vähän auttaa. On Milli sentään pikkuisen päässyt vaaveja kurkkaan "hirmun" ollessa poissa , ja kovasti Milli niitä vaaveja haluaisi hoidella, ehkä jonakin päivänä hän saa omia vaaveja paapottavakseen, mene ja tiedä , aika sen sitten näyttääpi.

tällaista meillä tällä erää...palaillaan taasen.

Sari & tytöt