Tätä kirjoittaessani on tuon meitin ruttana rupikonnan (alias Donna) ruokahalu palautunut jo jonkin aikaa sitten....nyt maistuu taas lähes mikä tahansa:)

Sen sijaan lenkit ei enää oikein mene, se on lähinnä sellaista perässä repimistä kun joka ainoaan paikkaan pitää jäädä toviksi haistelemaan ja miettimään että kuka tästä on milloinkin kulkenut. Meitin kylän ympärys lenkkiin (joka on niinkin pitkä kuin  500m) kuluu helposti 25-30 minuuttia. Katsokaas rouva on sitä mieltä että hosumalla ei tuu ku ........you know......

Donna on muuten voinut erinomaisesti, karmea väsymys vaan on vallannut pikku otuksen ja leikit ei lainkaan maita, se taasen aiheuttaa päänvaivaa ja mahanpuruja meitin milli möllerölle jolla ei oo lain leikkikamuu....no onneksi pörröeläin juuso kävi yhtenä iltana viihdyttämässä meitin pikku rinsessaa....kyllä niillä olikin kova vauhti päällä kun alkuun pääsivät...eikä juuso olisi millään malttanut lähteä kotiin.

Pentulaatikko on nyt mammalle taas virallisesti esitelty, mutta viimevuotiseen tapaansa rouva on ihan itse valinnut paikakseen appiukon puupinon alusen, se opn muuten niin syvä että ei passaa sinne päästää tahi muuten joutuu purkaan muutaman kuution pilkettä ennenkuin pääsee käsiksi koko pesään. Kun päästän koirat pihalle pissille niin jo hetken päästä alkaa armon rouva hinata massuaan pesälle päin, kiellon jälkeen kateelee mua silmänurkastaan kuin sanoen et mitä sä siinä mua estelet....mul on kuule vielä sisustustyöt tekemättä:)

Viikko olisi vielä h-hetkeen aikaa , mutta minun puolestani ne saavat tulla koska haluuvat...oon itse nyt sunnuntaihin asti sairiksella (karsee flunssa) ja sitten maanantaista aloitan mammaloman...jee...

Palataan taas...

Sari &tytöt